lisää päätöksiä

Tuolla mein neidillä todettiin syksylä 1,5v viivästymä puheessa ja neitokainen on ollut syksystä asti pienryhmässä päiväkodissa. Nyt on tilanne se, että tämä pienryhmä muuttaa uuteen päiväkotiin 1.8 ja päätös siirtyykö neiti mukana pitäisi tehdä 13.2 mennessä.

Toki se palvelisi neitiä, muttei sit tuota hitaasti lämpenevää poikaa joka vasta nyt on alkanut rentoutumaan päiväkodissa.

eli tilanne on että uusi päiväkoti ja pienryhmä palvelisi neitiä ja pojalla olisi taas edessä uuden opettelut. Sit taas tuo tämänhetkinen pk palvelisi poikaa, muttei niinkään neitiä joka joutuisi sitten tavan ryhmään.

Joskus tuntuu että tämä koko elämä pyörii neidin puheenviivästymän ympärillä ja tuo poika jola ei juur ongelmia ole, niin kulkisi sivuvaunussa tuossa mukana. Normi elämä. Mitä se on? Joskus tekisi mieli ajatella tuota poikaakin ja sen parasta

Pitää puhua kelton kanssa että selviäisikö neiti normiryhmässä 2paikkasena vai onko se ihan ehdoton tuo pienryhmä..

ajatukset harhailee tällä hetkellä ristiinrastiin ja tästä kirjoituksesta ei välttämättä juuri saa paljoa selkoa

Päätösten alkuvuosi

Nyt se on sit päätetty et syksylä lähden opiskelemaan uuden ammatin itselleni.

Laitoshuoltajan koulutus kutsuu minua. Ollut nyt hetken aikaa sellainen fiilis et tää 24/7 lastenhoitaminen on melkosen raskasta ja siihen päälle vielä uhmat ja puheterapiat ja viittoma opettelut, ei vaan oikein meinaa virta riittää. Aamulla hoidat omat lapset, viet ne päiväkotiin, sit menen töihin hoitamaan toisten lapsia, haen mat lapset päväkodista ja vietän niiden kanssa illan ja taas sama homma alusta. Hatunnosto niille joiden pääkoppa kestää näitä ruuhkavuosia ja työnä asten hoitoa. Tiedän et laikkareil on kysyntää työrintamalla, joten omaehtoisena opiskeluna ei talouskaan romahda ihan täysin.

Tätä päätöstä en kyllä kadu yhtään. voin sitten myöhemmin palata lastenhoidon pariin jos siivoaminen alkaa kyllästyttämään. Opiskelut omaehtoisena aikuispuolella kestää max.1,5 vuotta, joten nyt on hyvä sauma opiskella uusi ammatti.

Valintoja tehdessä pyörittelin mielessä sosionomin opintoja, mutta päätin että niitä ehdin katselemaan kyllä sitten myöhemminkin. Nyt vaakakupissa painoi oma jaksaminen eniten.