Täällä taas!

Vuosi on mennyt sellasella kohinalla eteenpäin etten tiedä mistä alottaisin. Unohtunut niin tämä kirjoittaminenkin

Tosiaan vuosi sitten exä otti ja lähti, sain lasten yksihuoltajuuden. Tammikuussa alkoi lasten hoitaminen tulemaan korvsta ulos ja hain opiskelemaan omaehtoisesti laitoshuoltajaksi. Toukokuun loppuun olin töissä päiväkodissa ja sen jälkeen siirryin siivoushommiin. Sijaisuuksia on riittäänyt ja työkaverit ihan mahtavia. Elokuun lopussa alkoi sitten opiskelu.

Avioerokin on astunut voimaan ja sain tyttönimeni takaisin, samalla lapsetkin vaihtoiat sukunimeä. Lasten isä katosi lasten elämästä puoleksi vuodeksi, ei viestiä, ei soittoa, ei tapaamisia. Onneksi hän kuitenkin palasi takaisin ja lapsilla ol 2 viikon syysloma.

Elämä muutenkin hymyilee. E:n kanssa elämä sujuu ja rakastun häneen joka päivä uudestaan. Näinä päivinä tulee vuosi kun hän käveli elämäämme. Paljon mahtunut vuoteen, mutta silti eteenpäin mennään ja suunnitellaan jo ensi kesän reissuja.

Neidille viimein saatiin diagnoosi monen foniatri käynnin jälkeen. Monimuotoinen kehityshäiriö. Puhe on jäljessä edelleen, jumiutumisia tulee. Mut palon on silti menty eteenpäin. Puhe selkeämpää ja leikkitaidot alkaneet kehittymään. Hodoksi määrättiin 30kertaa puheterpiaa ja keväällä -17 psykologin uusinta arvio eskari vuotta ajatellen. Perheneuvolaan käskettiin myös ottaa yhteyttä, mutta keltollekkin sanoin etten näe sitä tarpeelliseksi, koska kotona on helpompaa, jumiutumiset tulee mm.puheterapiassa ja päiväkodissa. Ryhmä avustajaakin suosittelivat, mut eihän sellaisia tässä kylässä ole tarjota.. Mut näillä mennään mitä tarjolla on

Tässä näin lyhennettynä miun vuosi.