lapset alottaa 4.8 uudessa päiväkodissa ja tässä katselen jo tavaroita mitä hyö tarvii mukaan sinne. Siitäpä se idea sitten lähti. Teen listan tänne, mitä on hyvä viedä päiväkotiin. Näitäkin varmasti tuhansia ja tuhansia, mutta tässä tulee miun lista:
Sisätossut (nimikoidut)
Varavaatteet (nimikoidut)
Sadevaatteet: takki, housut, kurarukkaset ja saappaat (nimikoidut)
vaippoja (jos vielä tarvis on)
unikaveri (nimikoitu)
syksyn viileille keleille sitten tumput kurarukkasten alle ja talvea vasten vararukkasia ja pipoja
Vaippaikäiselle voi viedä oman sinkkivoiteen ja jos tarvis on niin tutti nimikoidussa rasiassa.
Tokikin jokaisessa hoitopaikassa on omat käytännöt, mutta noilla kyllä pääsee jo pitkälle
Deviliin Maailma
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
perjantai 25. heinäkuuta 2014
Vuoden paras aika!
Se on taas se aika vuodesta kun saa pakastinta täyttää luonnon antimilla.. Monen monta litraa mansikkaa, raparperiä, mustikkaa (ja sitä tulee lisää), viikonloppuna viinimarjojamistä saa tehtyä mehua... Mummolassa kypsy kirsikat, päärynät ja luumut.
Tämän perheen ehdoton suosikki taitaa olla mustikkapiirakka.
Tämän perheen ehdoton suosikki taitaa olla mustikkapiirakka.
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Muutto ohi!
Muutto ohi ja huusholli alkaa muistuttamaan kotia, kummallakkin lapsella on omat huoneet, joten illat ovat rauhoittuneet. Rappukäytävästä pääsee suoraan vaunuvarastoon, ei tarvitse enään talon toiseen päähän juosta ja pyörien seasta kaivaa rattaita.. Johan tässä on jo muutamisen viikkoa asuttu.. Oli se pahvilaatikko elämä melkomoista, mutta paljon hyvääkin tässä muutossa on. Muutakin kuin rahallista. Miul alkaa työt 4.8, lapset pääsi lähipäiväkotiin joten isimieskin pystyy nyt hakemaan lapsia hoidosta mikä taas lyhentää lasten hoitopäivää.
lauantai 31. toukokuuta 2014
Yksinäisys
Tässä aikani pohdittuaajattein tarttua aiheeseen yksinäisyys.
Ennen miestä ja lapsia, minulla oli ystäviä, kavereita, tuttavia ja elämää. Työ ja rankat huvit. Harrastuksena koiranäyttelyt.
Tapasin miehenija aloimme seurustelemaan, osa kavereista tippui. No ymmärtäähän sen, olin aina ollut jätkä muiden jätkien joukossa. Kun muutin mieheni kanssa yhteen ja aloin odottamaan esikoista, tippui loputkin vanhasta tuttavapiiristä pois, olinhan nyt perhettä perustamassa. Ei uudella paikkakunnalla juur ollut kun työt ja koti. mihkään ei juur jaksanut/uskaltanut liikkua kun töiden jälkeen makas raatona kotona tai pahoinvointi vei vallan. Esikoisen syntymän jälkeen onneksi sain ystävän jolla samanikäinen tytär. Ystävä muutti naapuripaikkakunnalle. Taas olin yksin, aloin odottamaa kuopusta ja tein töitä. Eipä taas jaksanut mitään tehdä ku hoitaa esikoista joka sairastelipaljon, silloin tällöin kävin töissä ja olin kotona.
Muutettiin sitten tämän hetkiselle paikkakunnalle, kesä meni mummolassa, sieltä juur mihkään liikkunut, kun lapset saivat olla niin vapaasti ulkosalla. Koitti syksy, koitti talvi. Tammikuussa alotin työt, töiden jälkeen lapset päiväkodista, kotiin hoitamaan kotiasioita.
Jotenkin kun ajattelee että tasapainoilee perheen, työn ja kodin välissä, niin ei siinä ylimääräisiä aikoja ole harrastaa mitään varsinkn kun miehellä vuorotyö mikä rajoittaa suunnattomasti.
Yksinäisyys on tullut osaksi minua, kauppakeskukset ahdistaa minua, ihmiset jäävät norkoilemaan hyllyjen väliin ja tukkivat tiet, kauhea hälinä ja mölinä ympärillä koko ajan. Ei vaan pää kestä sellaista menoa. Pelkkä ajatuskin prismaan menosta kello 4ruuhkassa... yök yök yök!!!
Onneksi on muutama ystävä vilä joukossa kulkemassa, mutta ei heitäkään aina viitsi olla häiritsemässä..
Ennen miestä ja lapsia, minulla oli ystäviä, kavereita, tuttavia ja elämää. Työ ja rankat huvit. Harrastuksena koiranäyttelyt.
Tapasin miehenija aloimme seurustelemaan, osa kavereista tippui. No ymmärtäähän sen, olin aina ollut jätkä muiden jätkien joukossa. Kun muutin mieheni kanssa yhteen ja aloin odottamaan esikoista, tippui loputkin vanhasta tuttavapiiristä pois, olinhan nyt perhettä perustamassa. Ei uudella paikkakunnalla juur ollut kun työt ja koti. mihkään ei juur jaksanut/uskaltanut liikkua kun töiden jälkeen makas raatona kotona tai pahoinvointi vei vallan. Esikoisen syntymän jälkeen onneksi sain ystävän jolla samanikäinen tytär. Ystävä muutti naapuripaikkakunnalle. Taas olin yksin, aloin odottamaa kuopusta ja tein töitä. Eipä taas jaksanut mitään tehdä ku hoitaa esikoista joka sairastelipaljon, silloin tällöin kävin töissä ja olin kotona.
Muutettiin sitten tämän hetkiselle paikkakunnalle, kesä meni mummolassa, sieltä juur mihkään liikkunut, kun lapset saivat olla niin vapaasti ulkosalla. Koitti syksy, koitti talvi. Tammikuussa alotin työt, töiden jälkeen lapset päiväkodista, kotiin hoitamaan kotiasioita.
Jotenkin kun ajattelee että tasapainoilee perheen, työn ja kodin välissä, niin ei siinä ylimääräisiä aikoja ole harrastaa mitään varsinkn kun miehellä vuorotyö mikä rajoittaa suunnattomasti.
Yksinäisyys on tullut osaksi minua, kauppakeskukset ahdistaa minua, ihmiset jäävät norkoilemaan hyllyjen väliin ja tukkivat tiet, kauhea hälinä ja mölinä ympärillä koko ajan. Ei vaan pää kestä sellaista menoa. Pelkkä ajatuskin prismaan menosta kello 4ruuhkassa... yök yök yök!!!
Onneksi on muutama ystävä vilä joukossa kulkemassa, mutta ei heitäkään aina viitsi olla häiritsemässä..
tiistai 8. huhtikuuta 2014
30 päivää takana!!!!
Ekassa kuvassa pv1, tokassamuistaakseni pv15 ja vika on otettu tänään eli pv30..
Nyt oon ihan koukussa näihin ja otin uuden haasteen vastaan!!! Seuraavat 30päivää teen totaalista kuolemaa!!!
Week One complete clip only one time through per session 2-3 times a week.
Week Two complete clip two times through per session 4 times a week.
Week Three complete clip three times through per session 4 times a week.
Week Four complete clip four times through per session 4 times a week. (kopsattu youtubesta)
Week Two complete clip two times through per session 4 times a week.
Week Three complete clip three times through per session 4 times a week.
Week Four complete clip four times through per session 4 times a week. (kopsattu youtubesta)
Katsellaan sit mitä tulemanpitää kuton oon pusertanut läpi...
lauantai 29. maaliskuuta 2014
laihdutus etenee
Tää on sit ihan laihdutuspostaus...
Nyt on paino tippunut 3,5kg. tekemättä juur sen kummallisempia. katsonut vähän mitä suuhuni laitan. tasasen tapavasti 200g viikko katoaa.
Sit alotin ab-haasteen. Huh mitä rääkkiä!!!
mut en valita.. oon täs matkanvarrella ottanut kuvia tästä projektista ja kyllä. tuloksia pystyy näkemään. ekassa kuvassa onpv.1 ja vikassa pv.10
nyt on menossa jo pv.17 ja matka jatkuu...
Onneksi on ihania aurinkokelejä, niin on saanu pihalla olla paljon. Tervetuloa Kevät!!!
Nyt on paino tippunut 3,5kg. tekemättä juur sen kummallisempia. katsonut vähän mitä suuhuni laitan. tasasen tapavasti 200g viikko katoaa.
Sit alotin ab-haasteen. Huh mitä rääkkiä!!!
nyt on menossa jo pv.17 ja matka jatkuu...
Onneksi on ihania aurinkokelejä, niin on saanu pihalla olla paljon. Tervetuloa Kevät!!!
lauantai 11. tammikuuta 2014
Eka viikko
Eka työviikko ohi ja hengis ollaan!
tosiaan alkoi työt 7.1 ja hieman pelotti et kuis käy et meneekö kaikki ihan plörinäks. Mut ihme ja kumma kaikki meni hyvin ja ainakin näin miehen aamuvuoroviikon arki on lapasessa
Mies lähtee töihin klo.5, mie jään viel nukkmaan (paitsi aamuvuoros), herään puol h ennen lapsia, kerkeän siin juua aamukahvit ja laittaa itseni kuntoon. Sit lapset hereille, vaatteet päälle (jotka o edellis iltana valitsen vamiiks), kevyt aamupala, neitosen hiuket siistiks, hampaiden harjaus. hetki olemista ja sit tunti ennen työvuoron alkua pakkaan lapset ja koirat autoon. Eka ajan 2,5km äiteelle. Jätän koirat sinne hoitoon, sit ajan 25km jätän lapset hoitoon ja ajan siitä sit töihin.
Mies pääsee töistä 13.30 jonka jälkeen ajaa kotiin, hakee koirat äiteeltä kotiin ja alkaa tekemään ruokaa. Mie pääsen ku pääsen, haen lapset hoidosta ja ajan kotiin toiset 25km mis ruoka jo odottaa.
Ens viikko onkin sit sula arvotus! Miehellä iltavuoro viikko, eli mie ja lapset ei nähdä miestä sunnuntai illan jälkeen ollenkaa. Mies jää nukkumaan ku mie aamul lähden töihin ja lapset päikkyyn, se vie sit koirat äiteelle hoitoon 12 aikaan, mie töiden jälkeen haen lapset, ajan äiteelle, otan koirat mukaan ja ajan kotiin, alan vääntämään ruokaa ja sit pitääkin alkaa lapsille pukemaan päälle et pääsee koirien kanssa iltalenkille. Myö ollaan sit jo nukkumas ku mies tulee kotiin. Onneksi lapsilla on perjantai vapaa kun miehelläkin on vapaapäivä, saavat viettää isimiehen kanssa laatuaikaa <3
Melkosta säätämistä tää mein elämä! Eikö vain?
tosiaan alkoi työt 7.1 ja hieman pelotti et kuis käy et meneekö kaikki ihan plörinäks. Mut ihme ja kumma kaikki meni hyvin ja ainakin näin miehen aamuvuoroviikon arki on lapasessa
Mies lähtee töihin klo.5, mie jään viel nukkmaan (paitsi aamuvuoros), herään puol h ennen lapsia, kerkeän siin juua aamukahvit ja laittaa itseni kuntoon. Sit lapset hereille, vaatteet päälle (jotka o edellis iltana valitsen vamiiks), kevyt aamupala, neitosen hiuket siistiks, hampaiden harjaus. hetki olemista ja sit tunti ennen työvuoron alkua pakkaan lapset ja koirat autoon. Eka ajan 2,5km äiteelle. Jätän koirat sinne hoitoon, sit ajan 25km jätän lapset hoitoon ja ajan siitä sit töihin.
Mies pääsee töistä 13.30 jonka jälkeen ajaa kotiin, hakee koirat äiteeltä kotiin ja alkaa tekemään ruokaa. Mie pääsen ku pääsen, haen lapset hoidosta ja ajan kotiin toiset 25km mis ruoka jo odottaa.
Ens viikko onkin sit sula arvotus! Miehellä iltavuoro viikko, eli mie ja lapset ei nähdä miestä sunnuntai illan jälkeen ollenkaa. Mies jää nukkumaan ku mie aamul lähden töihin ja lapset päikkyyn, se vie sit koirat äiteelle hoitoon 12 aikaan, mie töiden jälkeen haen lapset, ajan äiteelle, otan koirat mukaan ja ajan kotiin, alan vääntämään ruokaa ja sit pitääkin alkaa lapsille pukemaan päälle et pääsee koirien kanssa iltalenkille. Myö ollaan sit jo nukkumas ku mies tulee kotiin. Onneksi lapsilla on perjantai vapaa kun miehelläkin on vapaapäivä, saavat viettää isimiehen kanssa laatuaikaa <3
Melkosta säätämistä tää mein elämä! Eikö vain?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)