Rakkaus

Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta. Silloin tuntemattoman, tunnen nyt, ja tunnustan. Sä olit vaara liian suuri kiertää, ja liian houkuttava ohittaa. En tiennyt kuinka kaikki voisikaan, niin palaa, polttaa. Kaksi niin hehkuvaa, ja kaunista saa Kirkkaana loistaa. Kun tuo auringon päivät, päällämme ei, päättyisi koskaan. Kauan sitten, jotenkin, tuntematta aavistin. Että illan harmaassa. Tulet vastaan, pelotta. Jos joskus pimeässä yksin seison, ja liekki sammunut ja kylmä on. En tiedä voiko sitä eloon saada, kukaan toinen.

Näin laulaa Johanna Kurkela.. Jotenkin nuo sanat nyt vain osuu ja uppoo ja kovaa.. Elämäämme siis käveli mies joka ei säikähdä tätä sirkusta. Hän vain on... jotain niin täydellistä. Seissyt rinnallani nyt vaikeimmat ajat ja avannut silmäni maailmalle ja menneelle..  

Olen onnellinen <3 <3

Avioero

Niin siinä sitten kävi, että mies otti ja lähti kulkemaan omia teitä eteenpäin. Jäin lasten kanssa kolmisin pyörittämään arkea. Tämä on kyllä ollut helpotus, heti alkujärkytyksen jälkeen. Nyt kun asiat on hoidossa, niin elämä jopa hymyilee.

Tässä pieni muistilista avioeron sattuessa mitä kannattaa tehdä
- kaikki etukortit itselle, eli tiaa jos olet rinnakkaiskortilla tai jos olet pääkortti potki toinen pois
- yksihuoltaja korotus lapsilisiin kunhan toinen siirtäny kirjansa pois
- varaa aika lastenvalvojalle, jonot yleensä pitkiä
- jos asut vuokralla, soita asunto toimistoon ja ilmota et toinen on pois
- jaa omaisuus selkeästi ja heti
- sopikaa tapaamiset, elatusmaksut ja huoltajuus, pyytäkää ulkopolisen apua jos sopua ei löydy
- katso saatko asumistukea
- älä jauha toisesta sontaa lapsille, selitä lapsen ymmärtämällä tavalla ja ymmärrä heidän oikuttelut

Kaija Koo:n vapaa biisin sanoin:

Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.

enpäs itä aiemmin edes huomannut kuinka minusta oltiin imetty minuus, alistettu kodinhoitajan ja äidin rooliin, naiseus oli kuollut, itsevarmuus nuijttu maan rakoon.. Mutta nyt, kuin feenix-linnun lalla nousen tuhkasta ylös ja nautin tästä pienestä perheestä ilman pingotusta. Onneksi miulla on maailman parhaat ystävät ja perhe, kiitos heidän olen tästä päässyt kunniallisesti läpi.. nyt koko tulevaisuus on auki!!

Arki koitti!

niin se viime viikolla koitti arki meillekkin. Lapsilla alkoi päiväkoti ja neitihänn oli innosta soikeena kun pääsi päiväkotiin, jätkä taas ei niinkään innoissaan. Onneksi lapsilla oli kevyt lasku päiväkotiin, mie vein työvuorojen mukaisesti ja mies haki klo.14. Aamut sujui hyvin vaikkei mies paljoa auttanut kun lähti jo 5 aikaan töihin, 1,5h ennen päiväkotiin menoa herätys, poika liinaan ja koirien kanssa aamulenkille (neiti käveli), siitä sit aamukaffetta äiteelle, lapsille kevyt aamupala ja samalla itsensä kuntoon laitto. lapset päiväkotiin ja itse töihin.

Tämä viikko taas hieman erilaisempi kun miehellä on iltavuoro, herään inasen ennen lapsia, käytän koirat pika lenkillä. Sit lapsaet hereille, vaatteet päälle, pika aamupala, hetki oleilua ja päiväkotiin, mies sit käyttää koirat 11-12 välissä ulkona, mie haen lapset sit hoidosta, tullaan kotiin, tehdään ruokaa, katsellaan lasten ohjelmia, sit 7-8 välissä koirat iltalenkille (poika rattaisiin ja likka kävelee), mies tulee sit kotiin joskus likempänä puolta yötä. Perjantai onkin lapsilla sitten vapaapäivä

Melkosta pyöritystä tää kyl on, mut sanon kyl suoraan et ilman liinaa olisin hätää näkemässä. suunnittelen et josko Tulan ostais, olis ulos lähtö vielä nopeampaa ja poika kun ei enään malttais edessä olla kannettavana ja miun selkäsidonnat ei oikein enään meinaa onnistua, joten reppu voi olla seuraava kantoväline meille. Kyllä olen sitä mieltä et mie kannan niin pitkään kun vaan pystyy. On liina kyl pelastanut meit monen monesta pulasta olisinpa keksinyt kantamisen jo esikoisen vauva aikaan.

Tarhareppujen pakkaaminen

lapset alottaa 4.8 uudessa päiväkodissa ja tässä katselen jo tavaroita mitä hyö tarvii mukaan sinne. Siitäpä se idea sitten lähti. Teen listan tänne, mitä on hyvä viedä päiväkotiin. Näitäkin varmasti tuhansia ja tuhansia, mutta tässä tulee miun lista:

Sisätossut (nimikoidut)
Varavaatteet (nimikoidut)
Sadevaatteet: takki, housut, kurarukkaset ja saappaat (nimikoidut)
vaippoja (jos vielä tarvis on)
unikaveri (nimikoitu)
syksyn viileille keleille sitten tumput kurarukkasten alle ja talvea vasten vararukkasia ja pipoja
Vaippaikäiselle voi viedä oman sinkkivoiteen ja jos tarvis on niin tutti nimikoidussa rasiassa.

Tokikin jokaisessa hoitopaikassa on omat käytännöt, mutta noilla kyllä pääsee jo pitkälle

Vuoden paras aika!

Se on taas se aika vuodesta kun saa pakastinta täyttää luonnon antimilla.. Monen monta litraa mansikkaa, raparperiä, mustikkaa (ja sitä tulee lisää), viikonloppuna viinimarjojamistä saa tehtyä mehua... Mummolassa kypsy kirsikat, päärynät ja luumut.

Tämän perheen ehdoton suosikki taitaa olla mustikkapiirakka.

Muutto ohi!

Muutto ohi ja huusholli alkaa muistuttamaan kotia, kummallakkin lapsella on omat huoneet, joten illat ovat rauhoittuneet. Rappukäytävästä pääsee suoraan vaunuvarastoon, ei tarvitse enään talon toiseen päähän juosta ja pyörien seasta kaivaa rattaita.. Johan tässä on jo muutamisen viikkoa asuttu.. Oli se pahvilaatikko elämä melkomoista, mutta paljon hyvääkin tässä muutossa on. Muutakin kuin rahallista. Miul alkaa työt 4.8, lapset pääsi lähipäiväkotiin joten isimieskin pystyy nyt hakemaan lapsia hoidosta mikä taas lyhentää lasten hoitopäivää.

Tässä kuvamateriaalia muutosta ja viimeinen kuva sitten maisemaa uuden kodin parvekkeelta

Sitten tämä iänikunen kuntoilu teema. Ei siitä super abs jutusta tullut mitään, mut nyt menee sit piukkojen paikkojen koko kroppa kesäkuntoon haaste osa.2

Yksinäisys

Tässä aikani pohdittuaajattein tarttua aiheeseen yksinäisyys.

Ennen miestä ja lapsia, minulla oli ystäviä, kavereita, tuttavia ja elämää. Työ ja rankat huvit. Harrastuksena koiranäyttelyt.

Tapasin miehenija aloimme seurustelemaan, osa kavereista tippui. No ymmärtäähän sen, olin aina ollut jätkä muiden jätkien joukossa. Kun muutin mieheni kanssa yhteen ja aloin odottamaan esikoista, tippui loputkin vanhasta tuttavapiiristä pois, olinhan nyt perhettä perustamassa. Ei uudella paikkakunnalla juur ollut kun työt ja koti. mihkään ei juur jaksanut/uskaltanut liikkua kun töiden jälkeen makas raatona kotona tai pahoinvointi vei vallan. Esikoisen syntymän jälkeen onneksi sain ystävän jolla samanikäinen tytär. Ystävä muutti naapuripaikkakunnalle. Taas olin yksin, aloin odottamaa kuopusta ja tein töitä. Eipä taas jaksanut mitään tehdä ku hoitaa esikoista joka sairastelipaljon, silloin tällöin kävin töissä ja olin kotona.

Muutettiin sitten tämän hetkiselle paikkakunnalle, kesä meni mummolassa, sieltä juur mihkään liikkunut, kun lapset saivat olla niin vapaasti ulkosalla. Koitti syksy, koitti talvi. Tammikuussa alotin työt, töiden jälkeen lapset päiväkodista, kotiin hoitamaan kotiasioita.

Jotenkin kun ajattelee että tasapainoilee perheen, työn ja kodin välissä, niin ei siinä ylimääräisiä aikoja ole harrastaa mitään varsinkn kun miehellä vuorotyö mikä rajoittaa suunnattomasti.

Yksinäisyys on tullut osaksi minua, kauppakeskukset ahdistaa minua, ihmiset jäävät norkoilemaan hyllyjen väliin ja tukkivat tiet, kauhea hälinä ja mölinä ympärillä koko ajan. Ei vaan pää kestä sellaista menoa. Pelkkä ajatuskin prismaan menosta kello 4ruuhkassa... yök yök yök!!!

Onneksi on muutama ystävä vilä joukossa kulkemassa, mutta ei heitäkään aina viitsi olla häiritsemässä..