Täällä taas!

Vuosi on mennyt sellasella kohinalla eteenpäin etten tiedä mistä alottaisin. Unohtunut niin tämä kirjoittaminenkin

Tosiaan vuosi sitten exä otti ja lähti, sain lasten yksihuoltajuuden. Tammikuussa alkoi lasten hoitaminen tulemaan korvsta ulos ja hain opiskelemaan omaehtoisesti laitoshuoltajaksi. Toukokuun loppuun olin töissä päiväkodissa ja sen jälkeen siirryin siivoushommiin. Sijaisuuksia on riittäänyt ja työkaverit ihan mahtavia. Elokuun lopussa alkoi sitten opiskelu.

Avioerokin on astunut voimaan ja sain tyttönimeni takaisin, samalla lapsetkin vaihtoiat sukunimeä. Lasten isä katosi lasten elämästä puoleksi vuodeksi, ei viestiä, ei soittoa, ei tapaamisia. Onneksi hän kuitenkin palasi takaisin ja lapsilla ol 2 viikon syysloma.

Elämä muutenkin hymyilee. E:n kanssa elämä sujuu ja rakastun häneen joka päivä uudestaan. Näinä päivinä tulee vuosi kun hän käveli elämäämme. Paljon mahtunut vuoteen, mutta silti eteenpäin mennään ja suunnitellaan jo ensi kesän reissuja.

Neidille viimein saatiin diagnoosi monen foniatri käynnin jälkeen. Monimuotoinen kehityshäiriö. Puhe on jäljessä edelleen, jumiutumisia tulee. Mut palon on silti menty eteenpäin. Puhe selkeämpää ja leikkitaidot alkaneet kehittymään. Hodoksi määrättiin 30kertaa puheterpiaa ja keväällä -17 psykologin uusinta arvio eskari vuotta ajatellen. Perheneuvolaan käskettiin myös ottaa yhteyttä, mutta keltollekkin sanoin etten näe sitä tarpeelliseksi, koska kotona on helpompaa, jumiutumiset tulee mm.puheterapiassa ja päiväkodissa. Ryhmä avustajaakin suosittelivat, mut eihän sellaisia tässä kylässä ole tarjota.. Mut näillä mennään mitä tarjolla on

Tässä näin lyhennettynä miun vuosi.

lisää päätöksiä

Tuolla mein neidillä todettiin syksylä 1,5v viivästymä puheessa ja neitokainen on ollut syksystä asti pienryhmässä päiväkodissa. Nyt on tilanne se, että tämä pienryhmä muuttaa uuteen päiväkotiin 1.8 ja päätös siirtyykö neiti mukana pitäisi tehdä 13.2 mennessä.

Toki se palvelisi neitiä, muttei sit tuota hitaasti lämpenevää poikaa joka vasta nyt on alkanut rentoutumaan päiväkodissa.

eli tilanne on että uusi päiväkoti ja pienryhmä palvelisi neitiä ja pojalla olisi taas edessä uuden opettelut. Sit taas tuo tämänhetkinen pk palvelisi poikaa, muttei niinkään neitiä joka joutuisi sitten tavan ryhmään.

Joskus tuntuu että tämä koko elämä pyörii neidin puheenviivästymän ympärillä ja tuo poika jola ei juur ongelmia ole, niin kulkisi sivuvaunussa tuossa mukana. Normi elämä. Mitä se on? Joskus tekisi mieli ajatella tuota poikaakin ja sen parasta

Pitää puhua kelton kanssa että selviäisikö neiti normiryhmässä 2paikkasena vai onko se ihan ehdoton tuo pienryhmä..

ajatukset harhailee tällä hetkellä ristiinrastiin ja tästä kirjoituksesta ei välttämättä juuri saa paljoa selkoa

Päätösten alkuvuosi

Nyt se on sit päätetty et syksylä lähden opiskelemaan uuden ammatin itselleni.

Laitoshuoltajan koulutus kutsuu minua. Ollut nyt hetken aikaa sellainen fiilis et tää 24/7 lastenhoitaminen on melkosen raskasta ja siihen päälle vielä uhmat ja puheterapiat ja viittoma opettelut, ei vaan oikein meinaa virta riittää. Aamulla hoidat omat lapset, viet ne päiväkotiin, sit menen töihin hoitamaan toisten lapsia, haen mat lapset päväkodista ja vietän niiden kanssa illan ja taas sama homma alusta. Hatunnosto niille joiden pääkoppa kestää näitä ruuhkavuosia ja työnä asten hoitoa. Tiedän et laikkareil on kysyntää työrintamalla, joten omaehtoisena opiskeluna ei talouskaan romahda ihan täysin.

Tätä päätöstä en kyllä kadu yhtään. voin sitten myöhemmin palata lastenhoidon pariin jos siivoaminen alkaa kyllästyttämään. Opiskelut omaehtoisena aikuispuolella kestää max.1,5 vuotta, joten nyt on hyvä sauma opiskella uusi ammatti.

Valintoja tehdessä pyörittelin mielessä sosionomin opintoja, mutta päätin että niitä ehdin katselemaan kyllä sitten myöhemminkin. Nyt vaakakupissa painoi oma jaksaminen eniten.

Rakkaus

Kauan sitten minussa, aavistus jo sinusta. Silloin tuntemattoman, tunnen nyt, ja tunnustan. Sä olit vaara liian suuri kiertää, ja liian houkuttava ohittaa. En tiennyt kuinka kaikki voisikaan, niin palaa, polttaa. Kaksi niin hehkuvaa, ja kaunista saa Kirkkaana loistaa. Kun tuo auringon päivät, päällämme ei, päättyisi koskaan. Kauan sitten, jotenkin, tuntematta aavistin. Että illan harmaassa. Tulet vastaan, pelotta. Jos joskus pimeässä yksin seison, ja liekki sammunut ja kylmä on. En tiedä voiko sitä eloon saada, kukaan toinen.

Näin laulaa Johanna Kurkela.. Jotenkin nuo sanat nyt vain osuu ja uppoo ja kovaa.. Elämäämme siis käveli mies joka ei säikähdä tätä sirkusta. Hän vain on... jotain niin täydellistä. Seissyt rinnallani nyt vaikeimmat ajat ja avannut silmäni maailmalle ja menneelle..  

Olen onnellinen <3 <3

Avioero

Niin siinä sitten kävi, että mies otti ja lähti kulkemaan omia teitä eteenpäin. Jäin lasten kanssa kolmisin pyörittämään arkea. Tämä on kyllä ollut helpotus, heti alkujärkytyksen jälkeen. Nyt kun asiat on hoidossa, niin elämä jopa hymyilee.

Tässä pieni muistilista avioeron sattuessa mitä kannattaa tehdä
- kaikki etukortit itselle, eli tiaa jos olet rinnakkaiskortilla tai jos olet pääkortti potki toinen pois
- yksihuoltaja korotus lapsilisiin kunhan toinen siirtäny kirjansa pois
- varaa aika lastenvalvojalle, jonot yleensä pitkiä
- jos asut vuokralla, soita asunto toimistoon ja ilmota et toinen on pois
- jaa omaisuus selkeästi ja heti
- sopikaa tapaamiset, elatusmaksut ja huoltajuus, pyytäkää ulkopolisen apua jos sopua ei löydy
- katso saatko asumistukea
- älä jauha toisesta sontaa lapsille, selitä lapsen ymmärtämällä tavalla ja ymmärrä heidän oikuttelut

Kaija Koo:n vapaa biisin sanoin:

Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.

enpäs itä aiemmin edes huomannut kuinka minusta oltiin imetty minuus, alistettu kodinhoitajan ja äidin rooliin, naiseus oli kuollut, itsevarmuus nuijttu maan rakoon.. Mutta nyt, kuin feenix-linnun lalla nousen tuhkasta ylös ja nautin tästä pienestä perheestä ilman pingotusta. Onneksi miulla on maailman parhaat ystävät ja perhe, kiitos heidän olen tästä päässyt kunniallisesti läpi.. nyt koko tulevaisuus on auki!!

Arki koitti!

niin se viime viikolla koitti arki meillekkin. Lapsilla alkoi päiväkoti ja neitihänn oli innosta soikeena kun pääsi päiväkotiin, jätkä taas ei niinkään innoissaan. Onneksi lapsilla oli kevyt lasku päiväkotiin, mie vein työvuorojen mukaisesti ja mies haki klo.14. Aamut sujui hyvin vaikkei mies paljoa auttanut kun lähti jo 5 aikaan töihin, 1,5h ennen päiväkotiin menoa herätys, poika liinaan ja koirien kanssa aamulenkille (neiti käveli), siitä sit aamukaffetta äiteelle, lapsille kevyt aamupala ja samalla itsensä kuntoon laitto. lapset päiväkotiin ja itse töihin.

Tämä viikko taas hieman erilaisempi kun miehellä on iltavuoro, herään inasen ennen lapsia, käytän koirat pika lenkillä. Sit lapsaet hereille, vaatteet päälle, pika aamupala, hetki oleilua ja päiväkotiin, mies sit käyttää koirat 11-12 välissä ulkona, mie haen lapset sit hoidosta, tullaan kotiin, tehdään ruokaa, katsellaan lasten ohjelmia, sit 7-8 välissä koirat iltalenkille (poika rattaisiin ja likka kävelee), mies tulee sit kotiin joskus likempänä puolta yötä. Perjantai onkin lapsilla sitten vapaapäivä

Melkosta pyöritystä tää kyl on, mut sanon kyl suoraan et ilman liinaa olisin hätää näkemässä. suunnittelen et josko Tulan ostais, olis ulos lähtö vielä nopeampaa ja poika kun ei enään malttais edessä olla kannettavana ja miun selkäsidonnat ei oikein enään meinaa onnistua, joten reppu voi olla seuraava kantoväline meille. Kyllä olen sitä mieltä et mie kannan niin pitkään kun vaan pystyy. On liina kyl pelastanut meit monen monesta pulasta olisinpa keksinyt kantamisen jo esikoisen vauva aikaan.

Tarhareppujen pakkaaminen

lapset alottaa 4.8 uudessa päiväkodissa ja tässä katselen jo tavaroita mitä hyö tarvii mukaan sinne. Siitäpä se idea sitten lähti. Teen listan tänne, mitä on hyvä viedä päiväkotiin. Näitäkin varmasti tuhansia ja tuhansia, mutta tässä tulee miun lista:

Sisätossut (nimikoidut)
Varavaatteet (nimikoidut)
Sadevaatteet: takki, housut, kurarukkaset ja saappaat (nimikoidut)
vaippoja (jos vielä tarvis on)
unikaveri (nimikoitu)
syksyn viileille keleille sitten tumput kurarukkasten alle ja talvea vasten vararukkasia ja pipoja
Vaippaikäiselle voi viedä oman sinkkivoiteen ja jos tarvis on niin tutti nimikoidussa rasiassa.

Tokikin jokaisessa hoitopaikassa on omat käytännöt, mutta noilla kyllä pääsee jo pitkälle