Niin se arki alkoi ja yllättävän hyvin alkoikin. Lapset eivät jääneet päiväkodissa huutamaan perään, itse siis menin hyvillä mielin töihin. Työpaikka aivan ihana ryhmis, ihanan rento fiilis. Kukaan ei pingota eikä päsmäröi.
Ekana aamuna lapset heräsi itsenäisesti ylös puol 6, sit oltiin jo 7 aikaan liikenteessä. Ajettiin päiväkodille ja kimpsujen ja kamppeiden kanssa sit sinne. Laiteltiin tavarat paikalleen ja käsipesun kautta vein ne unihuoneeseen, mis aamulapset leikki. Sinne ne jäi ihmettelemään ja kummastelemaan touhuja. Itse siitä sit kiireen vilkkaa katosin töihin. Työpäivän jäljeen sit pik vauhdilla hakemaan lapset hoidosta ja sain kuulla et päivä oli mennyt hienosti. Sydän täynnä ylpeyttä ajeltiin sit kotiin (työmatka 25km) mis isimies oli siivonnu keittiön ja tehnyt ruuan.
Tänään vein sit lapset suoraan aamupala pöytään ja sinne ne jäi tyytyväisinä syömään kun moikka niille vilkutin ja töihin lähdin.
Viel olis 2päivää ja sit olis viikonloppu. Ens viikko hieman jännittää kun mies iltavuorossa ja ei nähdä su ilta-pe iltapäivä. Tai no lapset kyl perjantain sit kotona, mut itse töihin mentävä. Varmasti taas arvostus toista kohtaan kasvaa huimasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti